Nimi: Maria Putaansuu
Erikoistuminen: Rakennettujen ympäristöjen dokumentointi, ruoka- ja lifestylekuvat
Koulutus:
Lahden muotoiluinstituutti
Yhteystiedot:
www.mariaputaansuu.com,
Instagram: mariaputaansuu
”Minua kiehtovat olemassaolevien kohteiden arkkitehtoniset ratkaisut ja yksityiskohdat. Tulkitsen maailmaa erilaisten tilojen ja muotojen kautta.”
Dokumentoin rakennettuja ympäristöjä
Rakastan tilojen ja arkkitehtuurin kuvaamista. Minulle on tärkeää tuoda esiin niiden parhaat puolet ja kauneus. Kiinnitän erityisesti huomiota kohteiden sommitelmaan, rytmiin ja valoon. Kiinnostuin valokuvauksesta lukiossa, kun opiskelin kameran käyttöä kuvaamataidon kursseilla. Sain vanhemmiltani joululahjaksi kameran, koska olin heidän mielestään ensi kerran todella innostunut jostakin uudesta harrastuksesta. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen ajattelin lähteä opiskelemaan joko graafista suunnittelua tai valokuvausta. Valokuvaus voitti.
Hukkakulma – tutkielma ostoskeskuksista
Opiskelin aluksi Helsingin teknillisessä oppilaitoksessa, jonka jälkeen opintoni jatkuivat Lahden muotoiluinstituutissa. Sinne mennessäni haaveilin repparikuvaajan ammatista, mutta opintoihin kuulunut Ari Saarron vetämä arkkitehtuurivalokuvauksen kurssi avasi silmäni ja inspiroi minua löytämään oman tulevan erikoistumisalueeni, rakennettujen ympäristöjen kuvaamisen. Muotoiluun ja sisustukseen painottuvissa kuvauksissa minua kiinnostaa ideoiden rakentaminen miljööseen ja luonnonvalon hyödyntäminen, jos se on mahdollista. Saarron kurssilla tekemäni opinnäytetyö ostoskeskuksista ympäri Suomea muotoutui myöhemmin ensimmäiseksi omaksi kuvataidenäyttelykseni. Hukkakulma-näyttely oli esillä Helsingin Korjaamo Galleriassa vuonna 2013.
”Tapani kuvata on enemmän dokumentoivaa, esitellä asiat sellaisena kuin ne ovat. Haluan silti tuoda kohteiden parhaat puolet esiin. Tyylissäni yhdistyy ripaus repparimaisuutta sekä tilojen ja tunnelmien merkityksen korostuminen.“
Toteava, kaurismäkeläinen tyyli vakuutti
Koulun jälkeen kuvittelin osaavani asiat todella hyvin, mutta työn kautta olen oppinut, että vain tekemällä voi kehittyä. Ensimmäisen merkittävän toimeksiannon sain AFKS Arkkitehdit -arkkitehtitoimistolta, joka tarvitsi kuvia kahdesta rakennuskohteestaan. He innostuivat tyylistäni, joka oli heidän mielestään hyvin toteavaa, lakonisen kaurismäkeläistä. En revittele kuvissani hurjilla kuvakulmilla, kikkaile teknisesti tai muutenkaan millään Vau-elementeillä. Tapani kuvata on enemmän dokumentoivaa, esitellä asiat sellaisena kuin ne ovat. Haluan silti tuoda kohteiden parhaat puolet esiin. Tyylissäni yhdistyy ripaus repparimaisuutta sekä tilojen ja tunnelmien merkityksen korostuminen.
Suunnittelu- ja arkkitehtitoimistot yhteistyökumppaneina
Kuvaan nykyisin pääasiassa suunnittelu- ja arkkitehtitoimistoille, jotka tarvitsevat referenssikuvia suunnittelemistaan asunto- tai työtilakohteista. Teen paljon yhteistyötä esimerkiksi Workspace Oy:n ja Newsec Oy:n kanssa. Workspacen kanssa olen toteuttanut muun muassa Finnairin Crew Loungen työtilojen kuvaukset muutaman viime vuoden ajan. Se on ollut pitkäjänteinen ja palkitseva prosessi. Valokuvaajana olen saanut hyvin vapaat kädet dokumentoida Workspacen suunnittelemia tiloja. Kuvausten suhteen oli ainoastaan määritelty, mitä seikkoja kuvissa ei saa näkyä. Muuten sain hyvin itsenäisesti oivaltaa, miten Finnair Crew Loungen uudet, hienot tilat kannattaisi kuvata. Pidin tätä vahvana luottamuksen osoituksena ammattitaidolleni.
Erikoistumisen ohessa ruokaa ja lifestyleä
Rakennettujen tilojen kuvauksen ohella teen myös jonkin verran ruoka- ja lifestyle -kuvauksia. Ruokakuvaukset sujuvat minulta luontevasti, sillä olen mukana siskoni ja serkkuni perustamassa catering-firmassa. Ruoka on muutenkin lähellä arkeani, sillä mieheni työskentelee ravintolapäällikkönä. Ruokakuvaus on leppoisaa vaihtelua ympäristöjen kuvausten vastapainoksi. Teen myös henkilökuvia yrityksille, joskin vierastan henkilökuvausta. Ehkä se johtuu luonteestani. En itse ole sinut kameran edessä. Tarvitsen laajan henkilökohtaisen tilan itselleni. Jos kuvaajana jännitän tilannetta, en saa silloin myöskään kuvattavasta ihmisestä parhaita puolia esiin. Kokemusten kautta olen kuitenkin oppinut rentouttamaan tilanteen ja juttelemaan kuvattavien kanssa niitä näitä, jotta saan kuvaan aidon reaktion.
“Mielestäni asiakkaat, jotka odottavat saavansa yhdeltä tekijältä kaiken mahdollisen visuaalisen sisällön, oikovat liikaa asioita ja säästävät väärässä paikassa. Henkilökohtaisesti haluan syventää omaa osaamistani esimerkiksi hyödyntämällä kopterikuvausta arkkitehtuurikohteissa.”
Kaikki eivät osaa kaikkea
Uskon, että tällä alalla menestyy parhaiten, jos hallitsee todella syvällisesti jonkin erikoisalueen, jonka osaamista pitää jatkuvasti yllä. Ei kannata hajottaa osaamispalettia liikaa. On parempi keskittyä siihen, missä on erinomainen ja millä erottuu muista. Olen luonteeltani perinteinen perfektionisti, enkä usko nykyiseen moniosaajien trendi-ajatteluun. Kaiken hallitsevia superlahjakkuuksia on maailmassa loppujen lopuksi todella vähän. Mielestäni asiakkaat, jotka odottavat saavansa yhdeltä tekijältä kaiken mahdollisen visuaalisen sisällön, oikovat liikaa asioita ja säästävät väärässä paikassa. Henkilökohtaisesti haluan syventää omaa osaamistani esimerkiksi hyödyntämällä kopterikuvausta arkkitehtuurikohteissa. Se voi tarjota paljon uutta lisäarvoa asiakkaille ja laajentaa myös omaa kuvailmaisuani. Haluaisin tulevaisuudessa tehdä myös enemmän taidepainotteisia irtiottoja, esimerkiksi näyttelyitä tai kirjakuvituksia.
Persoonalliset huoltoasemat kiehtovat
Matkustan paljon ja teen jatkuvasti havaintoja erilaisista rakennuksista. Minua kiehtovat olemassaolevien kohteiden arkkitehtoniset ratkaisut ja yksityiskohdat. Tulkitsen maailmaa erilaisten tilojen ja muotojen kautta. Innostun olemassaolevista kohteista enemmän kuin studioon lavastetuista sommitelmista. Yksi mielenkiintoni kohde ovat persoonalliset, itsenäiset huoltoasemat, joita olen ikuistanut tililleni Instagramiin #huoltoasema #gasolinestation hashtageilla. Esimerkiksi nelostien varrelta löytyy edelleen useita ketjujen ulkopuolella toimivia omintakeisia huoltoasemia, joiden yksityiskohdat ja arjesta poikkeavat, ihmeelliset tilaratkaisut jaksavat yllättää. Ehkä kokoan näistä kohteista jonain päivänä seuraavan näyttelyni.
Teksti: Olli Manninen