Storytellers: Kim Öhman

”Yksi vaativimmista ruokakuvaprojekteistani tähän mennessä urallani on ollut Annukka Moilasen ja Kati-Annika Ansasin kirjan Kaiketon ruokakuvat. Se on ruokakirja ihmisille, joilla on kaikki mahdolliset ruoka-allergiat. Kuvasin ja stailasin kirjaan 100 ruokakuvaa. Kuvatut ruuat olivat rakenteeltaan, raaka-aineiltaan ja ulkonäöltään todella haastavia. Oli opettavaista löytää ratkaisuja, miten saada kuviin fiilistä ja rosoisuutta, kun esimerkiksi leipää ei voinut murtaa tai murustaa, kun erikoisraaka-aineista leivottu leipä ei yksinkertaisesti murennu.”

Ruokakuvien monimuotoisuus inspiroi

Suurin osa töistäni keskittyy tällä hetkellä ruokakuvaukseen. Innostun tarinoista ruokien ja ruuanlaiton takana. Ruokakuvissa voi yhdistellä lukemattomilla eri tavoilla erilaisia elementtejä. Innostuin ruokakuvauksesta noin viisi vuotta sitten, kun satuin katsomaan brittikokki Jamie Oliverin ruokaohjelmien uusintoja. Hurahdin totaalisesti kulinarismin maailmaan ja halusin perehtyä samassa hetkessä ruokakuvauksen saloihin. Latasin netistä kaikki mahdolliset ruokakuvaustutoriaalit ja ahmin tietoa, miten toteuttaa laadukkaita ruokakuvia. Aloin kuvata sekä myös kokata erilaisia ruokalajeja. Testailin eri tapoja asetella ruokaa, nostaa annoksia lautaselle ja kuvata ruokaa eri valaisuratkaisuin. Ruokakuvauksissa vahvuuteni ja erottuvuuteni on luonnonvalon hallinnassa, sen muokkaamisessa ja manipuloinnissa. Toisena vahvuutena pidän monipuolisuuttani ruokakuvaajana. Kuvausten lisäksi stailaan ja laitan itse ruokaa. Haluan ruokakuvauksissa raaputtaa asioita pintaa syvemmältä ja löytää tarinan annosten tai raaka-aineiden takaa. Usein keskustelen pitkään kokkien kanssa, millaista tunnelmaa kuviin halutaan, jotta kaikki elementit saadaan luontevasti esiin. Kokit eivät välttämättä aina hahmota, millainen ruokakuva on tehokas ja toimiva. On eri juttu kuvata annos kuin tehdä annos ravintolapöytän syötäväksi.

“Innostuin ruokakuvauksesta noin viisi vuotta sitten, kun satuin katsomaan brittikokki Jamie Oliverin ruokaohjelmien uusintoja. Hurahdin totaalisesti kulinarismin maailmaan ja halusin perehtyä samassa hetkessä ruokakuvauksen saloihin. Latasin netistä kaikki mahdolliset ruokakuvaustutoriaalit ja ahmin tietoa, miten toteuttaa laadukkaita ruokakuvia.”

Kaiketon-kirjan sata haastetta

Yksi vaativimmista ruokakuvaprojekteistani tähän mennessä urallani on ollut Annukka Moilasen ja Kati-Annika Ansasin kirjan Kaiketon ruokakuvat. Se on ruokakirja ihmisille, joilla on kaikki mahdolliset ruoka-allergiat. Kuvasin ja stailasin kirjaan 100 ruokakuvaa. Kuvatut ruuat olivat rakenteeltaan, raaka-aineiltaan ja ulkonäöltään todella haastavia. Oli opettavaista löytää ratkaisuja, miten saada kuviin fiilistä ja rosoisuutta, kun esimerkiksi leipää ei voinut murtaa tai murustaa, kun erikoisraaka-aineista leivottu leipä ei yksinkertaisesti murennu. Olen kuvannut myös Scandic Hotelsin ruokakuvat, Arlan ja Aterian kampanjoita sekä tehnyt kuvauksia lukuisille ravintoloille. Ruokakuvausten osuus on nykyisestä liikevaihdostani reilut 60 prosenttia, loput liikevaihdosta tulee life style -kuvauksista, yritysviestinnästä tai koulutustapahtumien järjestämisistä. Työskentelen sekä mainostoimistojen että suoraan asiakkaiden kanssa.

Kilpapurjehdus koukutti kuvaan

Aloin kiinnostua valokuvauksesta ja liikkuvasta kuvasta harrastettuani nuorempana
kilpapurjehdusta. Harrastin avomerikilpailuja ja ratapurjehdusta noin 20 vuotta 1990-luvulta lähtien. Kuuluin Matchrace parikilpailusarjassa tiimiin, joka oli parhaimmillaan sijalla 23 maailman ranking-listalla. Kierrettyäni ympäri maailmaa eri kisoissa oli luontevaa, että aloin tehdä kisamatkoista videoita. Ensimmäisen oman digijärkkärini hankin vuonna 2004, kun lopettelin kilpailu-uraani.

TV-tuotannot avasivat uran

Kuvaajan urallani keskityin alkuvaiheessa tv-tuotantoihin. Kilpapurjehdusvideoiden lisäksi olin tehnyt kuvareportaaseja Louhien EM-kisoista Hangossa Urheilukanavalle sekä muita urheiluvideoita Navigare TV:lle. Kehittelin MTV Max TV-kanavalle ääriurheilun makasiiniohjelman MAXsport-tv, jota tein muutaman vuoden 2000-luvun lopulla. Olin myös MTV:n Jokakoti -ohjelman vastaavana tuottajana 2000-luvulla, jolloin palkkasin ensimmäisen kerran elämässäni myös muita työntekijöitäni ohjelmantekoon. Se oli intensiivinen kahden vuoden periodi: ohjelma tuli ulos joka viikko ja siitä tehtiin lisäksi 11:lle katselualueelle oma 24 minuutin versionsa. Pidemmän päälle se alkoi tuntua kuluttavalta ja aloin kaivata vastapainoksi jotain muuta, omaa ja itsenäistä tekemistä. Opin kuitenkin valtavasti tv-tuotantojen toteuttamisesta ja se oli tavallaan minulle käytännön korkeakoulu video-ohjaukseen ja tv-tuotantojen tekoon.

Oma näyttely Kirjasto 10:ssä

Tulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu jonain päivänä tehdä valokuvanäyttely, jossa voisin yhdistää ruoka- ja luontokuvauksen jollakin jännittävällä tavalla. Olen myös miettinyt ajatusta kuvata suomalaisten ruokailutottumuksia jostain uudesta näkökulmasta. Ajatus omasta valokuvanäyttelystä toteutuu helmikuussa 2018, kun Kirjasto 10:ssä Helsingissä avautuu valokuvanäyttelyni. Viimeistelen parhaillaan sen sisältöä. Valokuvat keskittyvät ulkomaanmatkoillani kuvaamiin luontokohteisiin. Otan luontoaiheisia kuvia kuvapankkiini omien kiinnostusteni mukaan ajattelematta kuvien kaupallista päämäärää. Useita näistä kuvista olen kuitenkin myös myynyt, kun ne ovat kiinnostaneet kuvan nähneitä.

“Odotan vuodelta 2018 paljon uusia kiinnostavia avauksia. Valokuvanäyttelyn lisäksi tavoitteeni on päästä kuvaamaan ulkomaalaisille brändeille.”

Sigma Ambassador

Minut valittiin hiljattain kameroita ja objektiiveja valmistavan Sigman lähettilääksi. Hain Sigma Ambassador -tehtävään, sillä olen käyttänyt pitkään Sigman objektiiveja kuvauksissani ja pidän Sigman tuotteista. Tehtäväni on kuvaajaystävällinen. Testaan Sigman tuotteita työssäni, kirjoitan valokuvablogia ja käyn puhumassa muutamassa alan tapahtumassa sekä kouluttamassa kuvaajia. Sigman tuotteiden markkinoinnin ohella voin tehdä myös omaa valokuvaajabrändiäni tutuksi uusille yhteistyökumppaneille. Viihdyn koulutus- ja opetustehtävissä. Se on mukavaa vastapainoa valokuvaukselle. On inspiroivaa vaihtaa ajatuksia uusien tekijöiden kanssa. Jaan mielelläni omaa osaamistani myös muiden käyttöön. On kannustavaa nähdä, kun tapahtumiin osallistuvat innostuvat ja oppivat kuvaamaan uusia asioita.

Uteliaisuus pitää hereillä

Odotan vuodelta 2018 paljon uusia kiinnostavia avauksia. Valokuvanäyttelyn lisäksi tavoitteeni on
päästä kuvaamaan ulkomaalaisille brändeille. Olin viime keväänä Tanskan ruokakuvafestivaaleilla,
jossa oli paikalla 170 kuvaajaa, stailistia ja toimittajaa. Sain luotua verkostoja ja rakentavaa
palautetta portfolionäytöissä. On mahdollista, että näistä kontakteista konkretisoituu jo tänä vuonna
uusia toimeksiantoja. Olen myös päässyt muuttamaan valokuvaajakollegoitteni kanssa uusiin
tiloihin studioon Wallininkadulla Helsingin Kalliossa.
Suhtaudun optimistisesti tulevaisuuteen. Olen luonteeltani utelias ja uudistushaluinen. Seuraan
asioita, mitä isossa maailmassa tapahtuu, kokeilen ja testaan jatkuvasti uusia ideoita. Niin syntyy
aina jotain uutta. Jos tekee koko ajan vain samaa juttua, alkaa leipä hiipua jossain vaiheessa.
Uskon, että ammattilaisille löytyy aina alalta töitä. Asiakkaiden tarpeiden ymmärtäminen ja
tuotantovarmuus ovat ammattilaisen etu. En usko, että olen menettänyt yhtään keikkaa
bloggareille. Heillä on eri asiakaskunta. Uusia alalle tulevia kuvaajia kannustan tekemään läksynsä
hyvin ja harjoittelemaan paljon, opiskelemaan ja tutkimaan kuvausta monesta eri lähtökohdasta.
Kannattaa oppia ottamaan vastaan myös rakentavaa palautetta. Palautteeseen tarttumalla syntyy
usein myös parempi lopputulos.