Storytellers: Juha Kassila

”Yksi mieluisimmista viimeaikaisista projektestani on ollut Iittalan ”Valaise kaamos” -kampanja. Siinä pääsin toteuttamaan tyyliltään varsin minimalistisia, lämpöä huokuvia kuvia ja tuomaan valoa pimeimpään kaamokseen. Erityisen hienosti ne toimivat mielestäni suurina valomainoksina pimeässä katukuvassa.”

Luova kuvankäsittelijä

Luon kuvia kuvankäsittelyn keinoin. Photoshopin tyhjä canvas on työskentelyni lähtököhta, jota visioin usein miljöiden kautta. Monista eri elementeistä koostettu kuva vaatii paljon ennakkosuunnittelua. Luova kuvankäsittely on erikoisosaamistani.

Aloin itse asiassa kiinnostua kuvankäsittelystä jo nuorena, vaikka en sitä silloin vielä oivaltanut. Lukioaikoina ystäväni vei minut Tampereen valokuvaseuran pimiöön. En ollut koskaan ottanut yhtään kuvaa eikä minulla ollut edes kameraa. Kun näin ensimmäisen kerran valokuvan piirtyvän paperille vedostusaltaassa, koin sen taianomaisena hetkenä. Kuvaamisen sijasta tämä prosessin jälkimmäinen vaihe kiehtoi minua enemmän ja halusin erikoistua siihen. Perinteisessä vanhan ajan valokuvien kehittämisessä on paljon samoja piirteitä kuin kuvankäsittelyssä: ne ovat prosesseiltaan hitaita ja aikaavieviä, mikä edellyttää tekijältä pitkäjänteisyyttä, rauhallisuutta ja pedanttista tarkkuutta.

Mestari ja oppipoika

Opiskelin jonkin aikaa Tampereen visuaaliviestinnän instituutissa, mutta ammattitaidon olen oppinut käytännön kautta. Opintoihin liittynyt työharjoittelu vei minut assistentiksi tamperelaiselle mainoskuvaajalle, joka opetti minulle valokuvauksen tekniset perusteet. J-P Juvosen opissa pääsin tutustumaan myös diakuvaukseen. Isojen diojen kuvaaminen Hasselbladilla ja palkkikameralla tulivat tutuiksi, samoin kuvien skannaaminen. Pääsin näkemään assistentin työssä myös siirtymän filmistä digiin. Kun Photoshop-maailma alkoi yleistyä, huomasin heti, että se on minun juttuni. Photoshopin opiskelu oli vuosituhannen vaihteessa paljon vaativampaa kuin nyt, sillä apuna ei ollut netin videotutoriaaleja, vaan tietoa piti todella etsiä. Hankin joitakin alan kirjoja ja kävin Helsingissä kuvankäsittelyseminaareissa, mutta oppiminen tapahtui pääosin tekemisen kautta. Kokeilin eri tekniikoita, vaihdoin kokemuksia kollegoiden kanssa ja aloin päästä sisälle Photoshopin monipuolisiin mahdollisuuksiin.

”Kuvankäsittelijältä vaaditaan pitkää pinnaa ja paineensietokykyä. Zenimäinen rauhallisuus auttaa tässä työssä.“

Henkselit paukkuen Helsinkiin

Vuonna 2003 muutin Helsinkiin ja perustin valokuvaaja Janne Mikkilän kanssa Studio Blickin. 24-vuotiaan suurella itseluottamuksella hankimme studiotilat Annankadulta, aloitimme osakeyhtiömme vaatimattomalla kalustolla ja vailla tietoakaan asiakkaista. Digikameralla ja muutamalla salamalla ponnistimme eteenpäin. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä kannattanut hakea vielä oppia jonkun helsinkiläisenstudion assarina ennen omaa yritystä, mutta saimme kuitenkin ihmeen nopeasti hommat pyörimään. Studiomme vieressä sijainneet mainostoimisto SEK ja kylpyhuonebrändi IDO olivat esimerkiksi tärkeitä yhteistyökumppaneitamme alkuvuosina. Janne ja minä olimme hyvä tiimi: Janne kuvasi ja minä keskityin kuvankäsittelyn ohella myös kuvausjärjestelyihin ja tuotantopuolen asioihin.  Jatkoimme Studio Blickin pyörittämistä vuoteen 2011 asti, jonka jälkeen päätimme yhteistuumin jatkaa eteenpäin omilla firmoilla, kuitenkin hyvin sujunutta yhteistyö jatkaen. Samalla luovuimme silloin Pursimiehenkadulla sijainneesta studiotilastamme.

En ota kuvia, luon kuvia

Lähestyn työtäni kuvien ottamisen sijasta enemmänkin kuvien luomisena. Photoshopin tyhjä canvas lähtökohtana alan suunnitella ja visioida, miten halutun kaltainen visuaalinen luomus voidaan toteuttaa. Tapauskohtaisesti mietin, miten paljon uutta kuva-aineistoa on tehtävä, ja onko esimerkiksi mallit järkevämpää kuvata studiossa erikseen vai miljöössä. Usein alan työstää ensin miljöötä, missä kuvan visuaalinen ilme tapahtuu. Tausta pitää olla rakennettuna ja valo mietittynä ennen kuin henkilöt kannattaa kuvata kokonaisuuteen. Tästä hyvä esimerkki on Metsä Groupille tekemäni kampanjakuva, jossa hoidin koko tuotannon järjestelyineen, kuvauksineen ja käsittelyineen. Toimeksiannossa oli määritelty erittäin tarkkaan, millaista metsää ja aluskasvillisuutta kampanjaan tarvitaan. Sellaista kokonaisuutta oli mahdotonta löytää yhteen ruutuun. Kun olin ratkaissut, mistä suunnasta valon tulisi tulla kuvaan, ja mihin aikaan metsä kannattaisi kuvata, lähdin kiertelemään autolla erilaisia metsämiljöön vaihtoehtoja. Lopullinen kuvaratkaisu koostuu useista eri elementeistä, mutta näyttää yhdeltä kokonaisuudelta. Näkemämme kuvan takana voi olla satoja layereita, joiden käsittely vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.

Vahva kuvankäsittelyosaaminen antaa vapauksia siinä, mikä on mahdollista, mutta se ei toki saa olla itsetarkoitus. Nautin aivan yhtä paljon ideoista, jotka voi kuvata yhteen ruutuun ja maustaa vain hieman Photoshopissa.

Zenimäinen rauhallisuus on hyvän kuvankäsittelijän ominaispiirre

Lopputuloksen kannalta kuvankäsittelyvaihe on aina todella tärkeä, oli sitten kyseessä kuvayhdistely tai ihan perus värimaailman ja kontrastien säätö. Siinä hyvä kuva kohotetaan loistavaks ja toki myös välillä pelastetaan keskinkertainen kuvapankkikuva kampanjakelpoiseksi.

Usein AD:lta tai asiakkaalta saattaa tulla vielä paljon lisätoiveita siinä vaiheessa, kun kuvankäsittelijä olettaa toteutuneen kuvan olevan jo lopullinen versio. Parhaimmat yhteistyöt syntyvät silloin, kun asiakas, tilaaja tai toimeksiantaja sekä kuvankäsittelijä ovat jatkuvasti vuorovaikutuksessa keskenään ja samoilla linjoilla siitä, missä vaiheessa kuvatuotannossa mennään. 

Koska kuvankäsittely on kuvatuotannon viimeinen vaihe, kohdistuu siihen usein tiukkoja aikataulupaineita. Myös kuvankäsittelyyn tarvittavan ajan ennakoiminen on vaativampaa kuin varsinaisen valokuvauksen. Kuvauspäivä on yleensä selkeä, kun kaikki tarvittavat asiat on voitu aikatauluttaa ja budjetoida. Kuvankäsittelijältä vaaditaan pitkää pinnaa ja paineensietokykyä. Zenimäinen rauhallisuus auttaa tässä työssä, itselläni sitä tukee nykyisin meditaatioharrastukseni. Se auttaa keskittymään tarkkuutta vaativaan päätetyöskentelyyn ja vapautumaan kiireisestä aikataulusta.

Valaise kaamos – case Iittala

Yksi mieluisimmista viimeaikaisista projektestani on ollut Iittalan ”Valaise kaamos” -kampanja, jonka tein yhteistyössä mainostoimisto SEKin kanssa. Siinä pääsin toteuttamaan tyyliltään varsin minimalistisia, lämpöä huokuvia kuvia ja tuomaan valoa pimeimpään kaamokseen. Erityisen hienosti ne toimivat mielestäni suurina valomainoksina pimeässä katukuvassa. Ehkä näitä kuvia katsoessaan joku pysähtyi hetkeksi kiireisen työpäivän jälkeen ratikkaa odottaessaan. Sosiaalisen median kuvatulvassa tulee harvoin pysähdyttyä kuvan äärelle. Sitä helposti vain kahlaa läpi kuvien vilistäessä silmissä. Tässäkin mielestäni pätee sanonta ”vähemmän on enemmän”. Tavallaan juuri tähän ilmiöön liittyy myös tämän hetken trendi kuvata taas filmille. Prosessi hidastuu ja samalla ajatus kirkastuu.

”Pääsin kuvankäsittelijän roolissa mukaan Toyota Gazoo Racing WRC -ralliauton kansainväliseen lanseeraukseen. Tuotannosta vastasi Mediapool ja kuvaajana oli Rami Lappalainen. ”

Yhden miehen tuotantopaketti

Työskentelen nykyisin oman yritykseni kautta. Studioni sijaitsee Porvoon Taidetehtaalla. Noin puolet liikevaihdostani tulee kuvankäsittelystä, toinen puolisko puolestaan valokuvaamisesta. Tärkeimpiä asiakkaitani ovat mainostoimistot, yritykset ja muut valokuvaajat. Minulla on hyviä kokemuksia yhteistyöstä toisten valokuvaajien kanssa. On iso rikkaus nähdä, millaisia kuvia toiset valokuvaajat ottavat, ja miten he lähestyvät projektejaan. Oman erikoisosaamiseni kautta voin puolestani antaa heille myös vinkkejä, miten kuvankäsittelijän roolissa voin vahvistaa heidän kuviensa voimaa, tai esimerkiksi mitä kannattaa ottaa huomioon, kun kuvaa palasia kuvayhdistelyä varten.  Tulevaisuudessa aion tuotteistaa enemmän osaamistani. Koko ajan koventuvassa kilpailussa meiltä kuvan ammattilaisilta vaaditaan reipasta out of the box -ajattelua ja kykyä erottua menestyäkseen markkinoilla.

Omaa ydintäni on laaja 15 vuoden kokoemus kuvankäsittelyn ammattilaisena. Se vaikuttaa myös tapaani toimia valokuvaajana ja tuottajana, esimerkiksi vaikka tilanteissa, joissa pitää ratkaista, hoidetaanko asia kuvankäsittelyssä vai kuvaustilanteessa. Olen ketterä yhden miehen tuotantopaketti, joka laajenee aina tarpeen mukaan.