Storytellers: Christian Jakowleff

”Haluan saada kuvillani aikaan tunnelmia, jotka herättävät vastaanottajissa vahvoja tunteia. Tavoitteeni on kuvaustyylilläni vahvistaa asiakkaitteni brändien mielikuvia ja tarjota näin osaamisellani lisäarvoa yhteistyökumppaneilleni.”

Erikoistu ja erotu

Uskon, että tällä alalla menestyvät tekijät, joilla on kyky ruokkia ja rakentaa sisältöä, joka tukee asiakkaiden brändejä. Kannattaa myös erikoistua johonkin tiettyyn kuvaustapaan tai -tyyliin, jolla erottautua muista tekijöistä. Valokuvauksen ohella myös liikkuvan hallinta on välttämätöntä, sillä yhä useammin tilaajat haluavat kuvat ja filmit samaan aikaan ja samoilta tekijöiltä.

Suomessa valokuvaajat ovat tottuneet tekemään vähän kaikkea, jotta töitä riittäisi. Se ei tule jatkossa riittämään, sillä kilpailu töistä kiristyy entisestään. Kannattaa miettiä, mikä on itselleen ominaisin valokuvauksen erikoisalue ja hallita se mahdollisimman monipuolisesti. Näin voi luoda itselleen ominaisen tyylinsä, toimintatapansa ja brändin sekä erottua massasta.

Olen itse erikoistunut tabletop ja still life -kuvaukseen. Rakennan mielelläni studiossa asetelmia ja luon esineistä kuvia, jotka ovat enemmän kuin pelkkiä tuotekuvia. Haluan saada kuvillani aikaan tunnelmia, jotka herättävät vastaanottajissa vahvoja tunteia. Tavoitteeni on kuvaustyylilläni vahvistaa asiakkaitteni brändien mielikuvia ja tarjota näin osaamisellani lisäarvoa yhteistyökumppaneilleni.

Ennen kuin alan kuvata, teen hyvin tarkan ennakkosuunnitelman, millaista kuvaa tavoittelen. Mietin esimerkiksi valaistukseen tai asetelmiin liittyvät raja-arvot hyvin yksityiskohtaisesti ennen kuin otan ensimmäistäkään kuvaa. Ennakkosuunnittelusta huolimatta kuvaukset saattavat lähteä kulkemaan kuitenkin sattuman kautta johonkin yllättävään suuntaan. Silloin lähden toteuttamaan tällaista sattuman synnyttämää ratkaisua, jos se on alkuperäistä ajatusta toimivampi. Huolellisen suunnittelun ansiosta otan määrällisesti aika vähän kuvia. En pidä kameralla räiskimisestä. Se herättää minussa ajatuksen, että tekijän työltä puuttuu fokus tai ymmärrys, mitä kuvalla halutaan tavoittaa.

”Isaburo 1889 oli urani ensimmäisiä suuria toimeksiantoja ja päätin keskittyä Taideteollisen korkeakoulun opintojen sijasta työhön. Olen jälkeen päin harmitellut, että jätin opinnot kesken, mutta työt vain yksinkertaisesti imaisivat mukanaan. “

Japanilaisbrändi uran ensimmäinen merkkipaalu

Innostuin tabletop ja still life -kuvauksesta, kun pääsin jo urani alkuvaiheessa työskentelemään tyylikkäitä laukkuja valmistavan japanilaisen Isaburo 1889-laatubrändin kanssa. He halusivat modernisoida visuaalisen ilmeensä 2000-luvun alussa ja valikoiduin valokuvaamaan heille naisten ja miesten mallistoja, kun brändin suunnittelija kiinnostui kuvaustyylistäni. Kuvasin sekä malleja että tuotteita. Aloin kiinnostua entistä enemmän laadukkaiden tuotekuvien toteuttamisesta.

Isaburo 1889 oli urani ensimmäisiä suuria toimeksiantoja ja päätin keskittyä Taideteollisen korkeakoulun opintojen sijasta työhön. Olen jälkeen päin harmitellut, että jätin opinnot kesken, mutta työt vain yksinkertaisesti imaisivat mukanaan. Olen ymmärtänyt akateemisten opintojen arvon oikeastaan vasta jälkeenpäin, kun olen käynyt opettamassa Taikissa ja Lahden muotoiluinstituutissa valaisu- ja studiotekniikan työpajoja.

Kuvaamosta omille teille

Työskentelin pitkään kuvaajien agentuurina ja kuvausten tuottajana toimivan Kuvaamon kanssa sen perustamisesta lähtien vuodesta 2001. Lisäksi minulla oli agentti myös Saksassa ja Puolassa.

Kuvaamon kautta pääsin tekemään yhteistyötä useiden vahvojen kotimaisten brändiasiakkaiden kanssa. Kuvaamosta tuli työni kannalta eräänlainen turvasatama sekä hyvässä että pahassa. Kuvaamo järjesti minulle asiakkuuksia ja tuudittaudun sellaiseen tilaan, että töitä tulee koko ajan. Saatoin itse keskittyä täysin voimin kuvaamiseen yhdessä työparini kuvankäsittelijä Jomppe Vaarakallion kanssa. 

15 vuoden yhteistyön jälkeen päätin jättää Kuvaamon syksyllä 2016, sillä tunsin etten enää kehity ammatissani riittävästi vaan toistin samoja asioita ja työni polkivat paikallaan. Haluan nyt edetä seuraavaan vaiheeseen urallani. Markkinoin nyt itse itseäni ja kierrän mainostoimistoissa luomassa uusia kontakteja ja se on tuottanut tulosta. Tämä tuntuu nykyaikana luontevalta tavalta toimia. Tuotannot ovat suoraviivaistuneet ja asiakkaat näyttävät suosivan suorempia kontakteja tekijöihin ilman ylimääräisiä välikäsiä.

“Valokuvaajaksi on nykyisin helppo ryhtyä, kun laadukkaita kameroita on kaikkien saatavilla. Se on mielestäni oikeastaan hyvä asia. Mitä enemmän me kaikki kuvaamme, sitä paremmin me opimme lukemaan ja tulkitsemaan kuvia ja niiden synnyttämiä vaikutelmia.”

Rohkeus on valttia brändien rakentamisessa

Olen urani aikana saanut työskennellä useiden kotimaisten vahvojen bränditalojen kanssa. Olen päässyt vaikuttamaan osaamisellani esimerkiksi Pauligin, Fazerin ja Stockmannin mainonnan visuaaliseen suunnitteluun. Olen erityisen tyytyväinen Pauligin ja Fazerin kanssa tehtyyn yhteistyöhön, joka on jatkunut useita vuosia. Pitkäjänteisessä yhteistyössä olen ollut mukana tiimissä, jossa asiakkaan ja mainostoimiston kontaktit ovat pysyneet samana ja kaikki tuntevat toistensa vahvuusalueet. Molemmille näille brändeille on yhteistä, että niiden omistajat ovat valmiita ottamaan vastaan rohkeita ja ennakkoluulottomia ideoita, jos ne ovat perusteltuja. Fazerin mainosfilmeissä pääsin myös näyttämään erikoisosaamistani nesteiden kuvauksen hallinnassa. 

Kaikki kuvaavat – se on hienoa!

Valokuvaajaksi on nykyisin helppo ryhtyä, kun laadukkaita kameroita on kaikkien saatavilla. Se on mielestäni oikeastaan hyvä asia. Mitä enemmän me kaikki kuvaamme, sitä paremmin me opimme lukemaan ja tulkitsemaan kuvia ja niiden synnyttämiä vaikutelmia. Onnistuneen, ainutlaatuisen kuvan erottaa massasta tulevaisuudessakin jokin persoonallinen oivallus tai tunnelma, joka vangitsee katsojan. Ammattikuvaaja osaa luoda tällaisen massasta erottuvan otoksen yhä uudelleen ja toistaa sen sovitussa aikataulussa, kun taas harrastelija onnistuu usein vain kerran ja sattumalta oikeaan.