Storytellers

Haen inspiraatiota kaikkialta. Matkustelen, katson paljon elokuvia, seuraan muotia ja erilaisia valokuvauksen somealustoja. Haen niistä aihioita ja ideoita, joilla rikastan omia näkemyksiäni.

Valokuvaajana olen vielä urani alussa, sillä aloin kuvata päätoimisesti vasta kolmisen vuotta sitten. Sitä ennen työskentelin meikkaajana ja kosmetiikka-alan maahantuojien palveluksessa. Lisäksi toimin kampaajana. Valokuvaus alkoi inspiroida minua, kun tarvitsin suunnittelemalleni Ninka-korusarjalle näyttäviä brändikuvia.

Yksi kiinnostavimmista projekteistani on ollut Oulussa sijaitsevan Pohjola Sairaalan Inoroom-leikkaussalikonseptin kuvaukset. Seurasin puolen vuoden ajan leikkaussalin suunnittelun ja rakentamisen etenemistä. Usean kuukauden aikana pääsin dokumentoimaan yksityiskohtaisesti projektia. Tällaiset pitkäjänteiset yhteistyöt, joissa saa tehdä omaa työtään ja syvällisesti tutustua erilaisiin paikkoihin, joihin ei muuten olisi pääsyä, inspiroivat minua.

Valokuvaajana innostun ihmisistä, kohtaamisista ja tarinoista. Haluan luoda kuvaustilanteeseen inspiroivan ja rentoutuneen ilmapiirin, jossa syntyy haluamani kaltaisia kuvia. Haluan kuvauksissani keskittyä fiilisten luomiseen ja ohjaukseen, tekniikalla kikkailu tulee vasta sen jälkeen.

Valokuvaajana olen kuin kapellimestari, orkesterin johtaja. Toimeksianto on minun partituurini ja tiimi, jonka kerään ympärilleni, on minun orkesterini. Minun tehtäväni on saada stailistit, meikkaajat, lavastajat ja muut assistentit soittamaan niin hyvin yhteen, että kuvausten kohteena oleva henkilö pääsee loistamaan roolissaan.

Olen pitkään hionut omaa kuvaustyyliäni, jolla erottautua muista tekijöistä. Haluan luoda vahvoja visuaalisia tunnelmia, joista välittyy kiinnostukseni elokuviin ja tv-sarjoihin. Voimakkaat, visuaaliset ilmiöt kiehtovat minua

Suhtaudun jokaiseen uuteen työhöni aina samalla intohimolla kuin kyseessä olisi ensimmäinen työni. Haluan luoda visuaalisen elämyksen, joka kestää aikaa. Erityisen innostunut olen kansikuvista, joita olen saanut tehdä kiitettävän paljon viime vuosina. Tuntuu hyvältä, kun samaan aikaan lehtihyllyillä voi olla esillä useampi kuvaamani kansi.

Onnistuin voittamaan ensimmäisellä mainoselokuvakuvauksellani Vuoden huipun 1980-luvun lopulla. Joku voisi pitää minua edelläkävijänä, sillä onnistuin murtautumaan ensimmäisten naisten joukossa miehisinä pidettyjen valokuvauksen ja mainoselokuvan aloille.

Minua kiehtovat olemassaolevien kohteiden arkkitehtoniset ratkaisut ja yksityiskohdat. Tulkitsen maailmaa erilaisten tilojen ja muotojen kautta.

Yksi vaativimmista ruokakuvaprojekteistani tähän mennessä urallani on ollut Annukka Moilasen ja Kati-Annika Ansasin kirjan Kaiketon ruokakuvat. Se on ruokakirja ihmisille, joilla on kaikki mahdolliset ruoka-allergiat. Kuvasin ja stailasin kirjaan 100 ruokakuvaa. Kuvatut ruuat olivat rakenteeltaan, raaka-aineiltaan ja ulkonäöltään todella haastavia. Oli opettavaista löytää ratkaisuja, miten saada kuviin fiilistä ja rosoisuutta, kun esimerkiksi leipää ei voinut murtaa tai murustaa, kun erikoisraaka-aineista leivottu leipä ei yksinkertaisesti murennu.